Paljon puhetta vendor lock-in’ista

Lehdistössä ja verkkofoorumeilla tulee viikoittaan vastaan käsite vendor lock-in, eli asiakas joutuu tilanteeseen, jossa tuotteen tai palvelun vaihtaminen on hankalaa tai vaihdon kustannukset kohtuuttoman suuria.

Tuliko lukittua itsensä vendoriin vai vieläkö on vapautta?

Kyllä, vendor lock-in on hyvä ymmärtää ja huomioida päätöksenteossa. Tavalliset esiin nousevat kysymykset ovat:

  • Entä jos käy niin, etten enää ikinä saa omaa dataani ulos ohjelmistosta?
  • Mitä teen jos ohjelmiston valmistaja nostaa lisenssimaksut taivaisiin?
  • Entä jos valmistaja lopettaa tuotteen tukemisen, kun uusi versio valmistuu?
  • Entäpä jos toisella valmistajalla on kivempi systeemi, ja siihen pitäisi saada siirrettyä nykyisen ohjelmiston tiedot?
  • Jos joudun ottamaan uuden ohjelmiston version käyttöön, tukeeko se enää vanhaa hyvää tapaa tehdä asioita, vai joutuuko koko organisaatio TAAS opettelemaan uuden järjestelmän käytön?
  • Ohjelmiston käyttämän komponentin käyttöehdot käyvät kestämättömiksi, ja joudumme päivittämään ohjelmistoa toiseen?
  • Onko taas edessä pitkä ja kivulias käyttöönottoprojekti?
  • Teenkö itsestäni ’panttivangin’ ottamalla ohjelmiston käyttöön?

Hirveitä peikkoja ja lamaannuttavia tilanteita. Eikä kenelläkään näytä olevan ratkaisuja. Vendor lock-in -termin googlettaminen (tai bingaaminen) ei tuo esiin ratkaisuja vaan ainoastaan pelkoja ja uhkia. Vendor lock-in -kysymykset ja -pelot ovat nousseet uudestaan keskusteluihin SaaS-ohjelmistojen ja pilviteknologian vahvan esiinmarssin ansiosta.

Tosiasia on kuitenkin se, että vendor- lock-in’iä esiintyy jossain määrin aina. Siis aina. Sekä pilvi/SaaS- sekä inhouse-ohjelmistoissa. Mutta näillä toimitustavoilla on myös keskinäisiä eroja.

On-premise ja in-house ohjelmistojen data on omilla servereillä ja tietokannoissa. Tavallaan turvassa, mutta silti usein käyttökelvotonta dataa ilman (sisäistä) konsultointiprojektia, jossa it-ammattilaiset siirtävät, konvertoivat ja luovat dataa seuraavaa järjestelmää varten. Sen jälkeen alkaa normaali, usein raskaahko käyttöönottoprojekti asennuksineen, testiryhmineen, koulutusjaksoineen ja yrityksen prosessien uusimisineen.

Lopputulosta voidaan sitten ihastella kahdeksan kuukauden päästä ja yrityksen tulokset alkavat parantua vuoden päästä. Vai muuttuiko liiketoimintaympäristö jo tällä välin? Rohkenen väittää, että on-premise -ohjelmistot tilataan lähes aina ilman tiedon siirrettävyyden varmistamista. Tai jos varmistetaan, niin harvoin se tehdään syvemmin kuin kysymällä toimittajalta ”Onnistuuhan datan siirto?”. Innokkaan nyökyttelyn jälkeen en usko, tätä oikeasti kukaan kokeillee käytännössä ennen kuin on liian myöhäistä edes katua.

SaaS- ja pilvituotteet eivät tietenkään tarjoa ongelmatonta ratkaisua vendor lock-in’iin, mutta joitain merkittäviä etuja näillä toimitustavoilla on. Edistyksellisimmissä palveluissa saat datan ulos järjestelmästä ilman it-ammattilaista esim. Exceliin ja voit viedä datan sisään Excel-vientinä toiseen SaaS-palveluun. Näin voit itse testata tiedon siirrettävyyden, ilman it-projektia ja vieläpä jo ostopäätöstä tehdessäsi.

SaaS -palvelut ja useat pilvipalvelun tarjoajat eivät vaadi mitään asennuksia, joten käyttöönottoprojektista putoaa useita isoja kokonaisuuksia pois. Sen jälkeen pahimmillaan alkaa sama koulutusrumba kuin on-premise-systeemeissä, eli koulutusta tarvitaan usein ja onnistuneen käyttöönoton jälkeen jokin yrityksen prosesseista on jo muuttunut. Tosin parhaat SaaS-ratkaisut ovat niin yksinkertaisia, että massiivista koulutusta ei edes tarvitse.

On melko lailla tylyä pelotella SaaS- ja pilvipalveluiden vendor lock-in’illä jos tarjoaa tilalle on-premise -ratkaisua. Tässä on vaarana se, että vendorin lisäksi on lyöty lukkoon oma it-infra, prosessien kehitys ja ja työasemien versiot. Normaalisoftankin lisenssihinnat  voivat pompsahtaa siinä missä kenen tahansa toimittajan. Kysy vaikka joltakin ERP-asiakkaalta :)

Pilvestä tilaat vain kahvia, et keitintä.

SaaS -toimittajien vendor lock-in on korkeintaan yhtä syvä suo kuin normaalisoftan. Mutta varsin usein matalampi ja vähemmän sääskiä matkalla. Väitän minä.

Jos haluat minimoida vendor lock-in’in, kyse ei ole siitä otatko in-house, on-premise vai SaaS-tuotteen, vaan siitä, minkä SaaS-tuotteen otat.

Ennen suin päin SaaStamista kannattaa lukaista ainakin nämä allaolevat kirjoitukset, jotta ymmärrät paremmin mitä olet tekemässä.

http://blog.sopima.com/2011/04/11/sekaisin-pilvipalveluista/

http://soft.utu.fi/saas/

http://info.isutility.com/bid/63587/Top-Cloud-Computing-Implementation-Concerns-and-how-to-address-them

Säilytätkö tietojasi patjan alla?

Pilvinen taivas Herttoniemenrannassa

Tämä kirjoitus julkaistiin 28.4.2011 Tietoviikon Microsoft Areenalla.

Startup-yritys Sopimalla pilvipalvelua kehittänyt Antti Makkonen listasi hiljan blogikirjoituksessaan kolme tavallista väittämää pilvipalvelun tietoturvasta:

  1. Joku on aina hyökkäämässä pilveen,
  2. pilvipalveluissa joku muu voi päästä käsiksi minun tietoihini, ja
  3. kun netti ei toimi, pilvipalvelut voivat olla tunteja kadoksissa.

Niinpä niin.

Oma serveri, paras serveri?

Oma konesali ja omat tutut serverit omassa hallinnassa tuntuvat turvallisilta. Monessa tapauksessa näin varmaan onkin. Antin esittämä näkökulma on kuitenkin kiinnostava.

Pilvipalvelujen turvallisuus kuitenkin puhuttaa kaikkia osapuolia erityisesti vahvan tietoturvaosaamisen Suomessa, pilven puolesta ja sitä vastaan. Samaan soppaan voi halutessaan vielä lisätä pilvipesu-keskustelun.

Tietohallinto ei voi välttyä pyörittelemästä asiaa: mennäkö pilveen, mihin pilveen ja mitkä palvelut sinne pilveen sopisivat?

Microsoftin Pasi Mäkinen lausui aiemmin artikkelissaan Tietoviikossa, että ”luottamukseen tiivistyy kaikki, mitä organisaation ydintoimintojen hoitamiseen käytettävästä palvelusta on selvitettävä.”

Naulan kantaan.

Sopima valitsi pilvipalvelualustansa tältä pohjalta. Meille selvitettiin tarkoin, missä asiakkaiden tiedot sijaitsevat (Dublinissa), miten konesalin tietoturvasta on huolehdittu ja millainen on palvelun saatavuus.

Pilvi vs. patjanalus

Nämä tekijät ovat avainkysymyksiä myös tietohallinnon ammattilaisille. Taustatukea pohdintaan löytyy johtavilta kansainvälisiltä toimijoilta, esimerkiksi Accenturen CIO Frank Modrusonilta. CIO.comin haastattelussa Modruson kommentoi sitä, miten ihmiset kokevat lähtökohtaisesti ’oman kontrollin’ turvallisemmaksi, vaikka pilvipalvelun tarjoajilla olisikin massiiviset tietoturvaresurssit:

”Tietoturvaan keskitytään aika lailla, ja niin pitääkin”, sanoo Modruson. ”Totta kai kaikki haluavat tietojensa olevan turvassa.” On kuitenkin harhaluulo, että sinun hallinnassasi olevat asiat ovat turvassa, hän sanoo. Ovatko rahasi paremmassa turvassa pankissa vai patjaan kätkettynä? Pilvipalvelujen tarjoajat saattavat sijoittaa tietoturvaan kokonsa takia paljon enemmän rahaa kuin yksittäinen yritys ikinä pystyisi, Modruson sanoo.

Kysymyksiä on paljon ja keskustelun on hyvä jatkua.

Sopiman kokemus pilvessä operoinnista on ollut varsin positiivinen: se on turvallista, edullista ja tehokasta. Tuntuu hyvältä, että asiakkaidemme sopimustiedot pyörivät pilvessä, eivätkä satunnaisella levyjaolla tai suojaamattomassa sähköpostissa.

Miten teillä?

Miksi pilveä ostetaan piilossa IT:ltä?

Pilvityöskentelijä Antti Makkonen on mietteliäänä varjo-IT:n edessä.

Yrityksen liiketoimintayksiköt ostavat SaaS-palveluita salaa omalta IT:ltä, koska:

  1. he eivät usko saavansa IT:ltä lupaa hankkia haluamaansa palvelua,
  2. pelkäävät heidän tuputtavan tilalle itse virittämäänsä Intranet-virveliä,
  3. tai tietävät saavansa ”vastaavan” huonomman palvelun käyttöönsä, sitten joskus.

Miten tähän on tultu?

Ymmärryksen puute ja täydellisen kontrollin illuusio rohkenen väittää. Ensiavuksi voit lukaista Turun yliopiston julkaiseman SaaS-käsikirjan kappaleet ”Tietohallinnon muuttuva rooli” ja ”Käyttöönotto”, katsoa konsulttiyritys Sulavan hallituksen jäsenen Marco Mäkisen näkemyksen miksi IT on jarruna,  ja vielä lukea Tietokone-lehden artikkelin Varjo-IT leviää työpaikoilla  ja tehdä omat johtopäätöksesi.

Mielestäni ongelmana ovat ainakin seuraavat seikat:

Ensinnäkin liiketoiminnan tarpeet kehittää toimintaansa SaaS-ratkaisulla torpataan, koska ei joko nähdä tai ymmärretä hyötyjä eikä ongelmaa. IT-ammattilaisena minäkin sorruin aikaisemmin listaamaan pelkästään riskejä. En helposti uskonut mahdollisuuksiin, koska en usein ymmärtänyt kuinka tarpeellisesta liiketoiminnan kehityksestä on kyse. Tutkin itseäni ja löysin syyn nihkeyteeni. Kokemukset perinteisen sovelluksen jalkauttamisesta: Pitkä myyntiprosessi, kallis hankinta, uusien servereiden asennus, pakolliset kustomointi- ja integrointiprojektit, huonot käyttöönottokoulutukset ja hankala käytettävyys. Projektin lopputulosta ei käytä kukaan mielellään ja kaikilla on paha olla. Tästä pääsemmekin nihkeyteni lähteille eli ongelmaan numero kaksi.

Insinööriotteella yritämme tehdä kerralla valmista ja liiankin täydellistä. Uuden palvelun pitää integroitua täydellisesti muihin järjestelmiin, tieto ei missään tapauksessa saa siiloutua, palvelun pitää joustaa juuri meidän prosessien mukaiseksi, sen pitää pystyä muovautumaan muuttuviin liiketoimintatarpeisiin ja käyttöönottoprojekti pitää ajaa kaikille käyttäjille kerralla. Huh. Kaikkeen pitäisi aina löytyä kokonaisratkaisu!

Kun palvelu on lopulta käytössä, liiketoimintatarve on muuttunut ja kukaan ei halua sitä enää käyttää. Lopputuloksena integraatiot, kustomointi ja käyttöönotot vievät liikaa aikaa ja hurjasti rahaa.

Perinteisen softatuotteen hintalapusta muodostuu helposti ongelma numero kolme.

Kuulostaako tämä tutulta? Koska hankittu tuote oli kallis ja sen käyttöönotto kivuliasta, halutaan hankittuja lisenssejä ja servereitä käyttää epätoivon vimmalla kaikkeen mahdolliseen vaikka parempaakin olisi tarjolla. Helposti yritetään säästää käyttämällä yhtä tuotetta useaan eri tarpeeseen.

Rohkenen väittää, että näin tulee vain säästettyä väärästä päästä. Esimerkkinä kysyn: kuinka moni järjestää tapahtumia sähköpostilla ja Excelillä? Tiesitkö, että on olemassa vaihtoehto? Kun laskee Excel- ja sähköpostikikkailuun tarvittavan työmäärän ja vertaa kotimaiseen Lyyti-palvelun hintoja ei tarvitse olla Nobel-tason matemaatikko ymmärtääkseen a) säästön ja b) tapahtuman koetun arvon nousun asiakkaallesi.

Miten tähän on ajauduttu?

Kontrollin tarve, turhaan (ja kalliiseen) täydellisyyteen pyrkiminen, siiloutumisen fanaattinen välttely ja riskien painottaminen hyötyjen sijasta on johtanut siihen, että SaaS-palveluja ostetaan ilman, että sinä, tietohallinnon ammattilainen, välttämättä tiedät siitä.

Mitä asialle voisi tehdä? Paljonkin. Ratkaisu ei ole tekniikkaa tai rajapintoja.

Ohjelmistotuotannossa on jo kotvan hyväksytty, että ketterä kehitys kokeilukulttuureineen on ainut tapa saada ulos tuote, joka on riittävän lähellä haluttua lopputulosta ja aikataulua. Miksi sisäinen IT haluaa toimia käyttöönottomallilla, joka näyttää epäilyttävästi vesiputoukselta? Suosittelen lämpimästi, että ketteryyttä lisätään ja kokeilukulttuuria testataan myös IT-osastoilla – SaaS-palveluita on helppo kokeilla!

Jos SaaS-tuote ei miellytä, niin on helppoa tilata toinen. Kokeilu maksaa vähemmän kuin luulet ja antaa mahdollisuuden reagoida nopeasti oikeisiin tarpeisiin – eikä enää pelkästään niihin ongelmiin, joihin sinulla on varaa, aikaa tai osaamista!

Antero Järvi Turun yliopistosta lausui mielestäni erinomaisesti SaaS-palveluista: ”Kaikkea ei kannata heti integroida vaan kokeilkaa ensin kannattaako tuotetta edes käyttää.”

Sekaisin pilvipalveluista

Palvelua pilvestä, kuin sähköä töpselistä. Kuvan on napannut eräs sopimalainen lomamatkallaan.

Sekä ohjelmistojen tuottajat, että niitä käyttävät asiakkaat, ovat enenevässä määrin kiinnostuneita pilvipalveluista. Verkossa ja mediassa pyörii lukuisia kuvauksia siitä mitä pilvipalvelu ja SaaS-malli tarkoittavat.

Konsultointiyhtiö Sulavan ansiokkaassa blogissa kerrotaan yksinkertaisesti ”SaaS (Software as a Service) on valmiin sovelluksen tarjoamista pilvestä, hyvänä esimerkkinä CRM.” Jos vain asiat olisivatkin noin yksinkertaisia. Yllä mainittu yksinkertaistus vastaa toteamusta, ”hippinä eläminen tarkoittaa, että on kukkanen hiuksissa.” Juhannuksena monet teineistä ovat siis hippejä  :)

Sorry, kaverit. SaaSilla ei ole mitään tekemistä pilven kanssa, ei teknisestä näkövinkkelistä eikä liiketoimintamallin kannalta. Sekava pilvi- ja SaaS-käsitteiden käyttö hämmentää asiakkaita siihen malliin, että he helposti jäävät odottamaan kuvion selkiytymistä. Pahiten tämä käsite-epäselvyys näyttää sekoittaneen ohjelmistofirmat, joiden markkinointitiimit brändäävät kaiken muodikkaasti pilveen ja palveluksi, käsittämättä tuon taivaallista mistä on kysymys.

Mitä SaaS sitten oikeasti on?  SaaS on liiketoimintamalli toimittajalle ja hankintamalli asiakkaalle. Kaikki tämä riippumatta siitä onko palvelu tuotettu pilvessä vai ei. Jos Jaskan it-pajan kellarissa on palvelin, jossa tuotetaan palvelua, joka myydään asiakkaille Internetin yli, niin Jaska on SaaS-bisneksessä. Jaskan it-pajassa ei välttämättä ole mitään hajua pilvestä, eikä tarvitsekaan. SaaS ja pilvi eivät välttämättä kulje käsi kädessä.

Pilvi on tekninen ratkaisu tuottaa mitä tahansa prosessoriaikaa ja tallennuskapasiteettia vaativaa ohjelmistoratkaisua. Pilven erityisominaisuutena on se, että se mahdollistaa kapasiteetin automaattisen jakamisen useiden ohjelmistojen ja palvelinlaitteiden kesken. Pilvessä voi pyöriä ihan yhtä hyvin yrityksen itse omistama ja ylläpitämä ohjelmisto sisäiseen käyttöön kuin ulkopuolisille asiakkaille palveluna tarjottava ohjelmisto.

Pitää siis ymmärtää, että SaaS on kokonaisvaltainen liiketoimintamalli. Kaiken pitää muuttua, jotta perinteinen ohjelmistofirma olisi ns. SaaS-bisneksessä. Ihan kaiken: tuotekehityksen, myynnin, tuen, laskutuksen, organisaation ja jopa rahoitusmallin. Kaikkein surkein tilanne pilveen hapuileville ohjelmistofirmoille käy kun innolla aletaan myydä perinteiseen lisensointiin rakennettua ohjelmistoa SaaSina vaan sillä perusteella, että ohjelmiston tuotantoympäristö on keksitty asentaa pilveen! Tuossa menee liiketoimintamalli ja tekninen ratkaisu kammottavalla tavalla sekaisin. Kuin teinit päivänkakkaraseppeleissä Woodstock-festareilla.

Ratkaisuna pilvilaskenta ja SaaS-malli ovat loistavia ja ne tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia asiakkaille. Palveluntarjoajat ottavat infrastruktuurin ja tuotannon kustannukset ja riskit itselleen ja myyvät palvelut kokonaisuutena eteenpäin. Tämä antaa asiakkaalle joustavuutta sekä palveluiden valinnassa että kustannuksissa.

Muutos aikaisempaan toimintatapaan on merkittävä. Muutoksen merkittävyyttä voi verrata hyvin 70 vuotta sitten tapahtuneeseen siirtymiseen omista generaattoreista yleiseen sähköverkkoon. Ainostaan jos tunnet pakottavaa tarvetta pitää dieselgeneraattoria kellarissasi, SaaS ja pilvi eivät ole sinun juttusi :)

Voiko omaan serveriin luottaa?

Onhan se ruma, mutta se on oma.

Yleensä kysytään Voiko pilveen luottaa? minusta otsikon kysymys on ihan yhtä tärkeä. Pilvipalvelut nähdään yrityksissä turhan usein ainoastaan riskinä. Omia tietoja ei uskalleta siirtää pois omasta ’täydellisestä’ hallinnasta. Pilvi on vaarallinen paikka ja oma serveri on turvallinen. Väärin. Oma serveri on oma serveri. Pilvi on pilvi.

En malta olla vertailematta omia palvelimia ja käytäntöjä pilvitarjontaan. Lähetetäänkö sopimuksia salaamattomina sähköpostilla ulos yrityksestäsi? Miten sopimukset on suojattu fyysisesti ja teknisesti? Kuka näkee sopimukset? Rohkenen väittää, että nykyinen pilvitarjonta ratkaisee suuren osan näistä ongelmista.

TOP3 väittämää pilvipalvelun tietoturvasta

Väittämä 1. Internetissä on aina joku hyökkäämässä pilveen.
Siksi pilvi on uhka.

Ehkä. Mutta onko sinun serverisi netissä? Jos on, niin tervetuloa kerhoon. Mitä teillä tehdään asian eteen? Ja totean samaan hengenvetoon, että palomuuri ei ole riittävä vastaus. Jos serveri ei ole netissä, niin mitä ihmettä se komerossa tekee? Ota tieto käyttöön, sillä tallennetut gigatavut eivät tuo tulosta vaan tiedon hyötykäyttö. Pilvipalveluiden ylläpitäjät tarkkailevat logeja ja liikennettä etsien hälyttäviä merkkejä. Kuka lukee sinun logiasi?

Väittämä 2. Pilvipalveluissa joku muu voi päästä käsiksi minun tietoihini. Siksi pilvi on vaarallinen.

Piilossa oman serverihuoneen kulmassa olen turvassa. Väärin. Se, että jättää lompakon takapihalle piiloon ei ole yhtä turvallista kuin pistää se Nordean tallelokeroon. Vanhat käyttöoikeudet ja jaetut tunnukset kasvattavat tietosi halutessaan näkevien määrää. Pilvipalveluiden maksulliset tunnukset muistuttavat tarpeettomien oikeuksien peruuttamisesta jokaisen laskun yhteydessä. Käyttöoikeuksien lisäksi pilvipalvelut tuovat paremman fyysisen turvan. Kuka korvaa jos joku vie sinun serverisi? Luonnollisesti on hyvä tarkistaa onko pilvitarjoajasi palvelimet oikeasti turvassa? Vastausta etsiessä kannattaa lukaista Pasi Mäkisen pilvikysymykset.

Väittämä 3. Kun netti ei toimi, pilvipalvelut voivat olla tunteja kadoksissa. Siksi pilvi ei ole luotettava.

Jos netti on alhaalla, niin toimiiko sinun palvelusi asiakkaillesi tai itsellesi? Pilvipalveluista et todennäköisesti saa korvausta menetetystä ajasta, mutta saatko jos serverit ovat omia? Todennäköisesti et ja kaupanpäälle joku organisaatiostasi joutuu keskeyttämään tuottavan työn ja korjaamaan tai selvittämään virheen.

Ota pää pois tyynyjen alta ja suuntaa katseesi kohti lähintä pilveä.

Eli et voi vain todeta, että oma serveri on turvallisempi.

Väitän, että näin ei ole sinunkaan kohdallasi. Jos olin väärässä, niin voit puhista tyytyväisyyttä hyvin hoidetusta asiasta. Toisaalta onko tämä juuri se asia mikä tuo lisäarvoa yrityksellesi? Entä jos käyttäisit osan sisäisistä tietoturvaponnisteluistasi uuden liikeidean kehittelyyn.

Lopuksi varoituksen sana. Pilvi ei ole maailman turvallisin ympäristö, mutta väitän, että se on huimasti turvallisempi kuin ns. normi ekstranettiviritys.

Haastan tutkimaan Azuren tietoturvalupauksen ja vertaamaan sitä oman yrityksesi käytäntöön. Saatat yllättyä. Enkä lupaa, että yllätyt positiivisesti.

Pilvi edistää kokeilukulttuuria

Kuva Kulosaaren sillalta by Sopiman Riitta

Muutosvauhti pistää monet organisaatiot tasapainoilemaan nykyisten työtapojen ja niitä tukevien tietojärjestelmien kanssa. Ennennäkemättömällä vauhdilla kehittyvä toimintaympäristö ja samanaikaisesti muuttuva kuluttajien käyttäytyminen tuovat uutta pureskeltavaa sekä liiketoimintajohdolle että tietohallinnolle.

Uhkina koetaan kontrollin häviäminen ja sovellussalkun pirstaloituminen. Toisaalta verkkopohjaisten sovellusten ja palvelujen kautta avautuu huikeita mahdollisuuksia palvella asiakasta uusilla tavoilla, siellä missä asiakas on – hyvä asiakaspalvelu on monella alalla parasta markkinointia. Samanaikaisesti saadaan myös ideoita ja palautetta tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen.

Tässä ympäristössä tietotyöläinen sitten luovii, välillä innostuneena, välillä hämmentyneenä. Muutosta voi katsoa ainakin kahdesta kulmasta: tietotyöläisen ’työympäristön toimintasäde’ on laaja ja ulottuu palomuurin yli aina sinne missä yhteistyökumppanit, asiakkaat ja asiakkaan asiakkaat ovat.  Toiseksi, monet meistä osallistuvat organisaatiomme sovellus- ja palvelusalkun laajentamiseen ottamalla verkosta käyttöön liiketoiminnassa tarvittavia sovelluksia.

Tietotyöläiset – kuluttajaroolissaan – etsivät itse aktiivisesti uusia palveluja ja tapoja markkinoida, myydä, kehittää, viestiä, keskustella ja verkostoitua. Pilvi edistää osaltaan uutta toimintatapaa, jota voisi kutsua kokeilukulttuuriksi. Liiketoiminnan puolella tehdään siis yhä enemmän itsenäisiä päätöksiä bisneksessä tarvittavien verkkopalvelujen ostamisesta, ohi tietohallinnon. Ratkaisuja tarvitaan nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Tietohallinnon intressit liittyvät usein tietoturvaan ja kokonaisarkkitehtuurin vaalimiseen. Molemmat ovat tärkeitä näkökulmia. Surullisen usein liiketoiminnan tarpeet ja tietohallinnon tarjoamat palvelut eivät täysin kohtaa, joskus jopa kolaroivat.

Olen optimisti ja näen tässä yhteistyön mahdollisuuden. Kokeilukulttuuri voi osaltaan tukea organisaation tapaa toimia proaktiivisemmin muutoksessa. Liiketoiminnan puolella tietotyöläiset löytävät kiinnostavia palveluita ja kokeilevat niitä yksin tai tiimissä, jakavat hyviä kokemuksia ja parhaassa tapauksessa katsovat yhdessä tietohallinnon kanssa, sopiiko löytö yhteiseen pirtaan. Tietohallinnolta tämä vaatii pitkää pinnaa, avointa asennetta sekä arkkitehtuurikuvan viilaamista avoimempaan ja yhteistyötä palomuurin yli tukevaan suuntaan.

Yhteisenä tavoitteena Oma Organisaatio 2.0, jossa nykyaikaisten (pilvi)palveluiden avulla, hyvällä sisäisellä ja organisaatioiden välisellä yhteistyöllä palvellaan asiakasta, parannetaan muutosvalmiuksia ja asiakaskokemusta sekä edistetään organisaation tavoitteita.

–Riitta

Tämä blogikirjoitus on julkaistu Kauppalehden Tech Cafe -blogissa lokakuussa 2010, löydät sen täältä.


Pilvipalvelut tuovat demokratiaa yritysten kilpailuun

Pilvet Atlantin yllä Sopiman Riitan nappaamana

Aiemmin tietotekniikalla on parannettu ensisijaisesti tehoja ja tuottavuutta, nyt kiikarissa on kasvu – ja samalla kansainvälistyminen. Startup-yrittäjälle pilvipalvelut avaavat valtamerellisen uusia mahdollisuuksia. Väitän, että pilvipalvelut lisäävät demokratiaa yrityskentällä. Nuori, rajallisin taloudellisin resurssein toimiva startup-yritys voi pilvipalveluiden avulla aidosti kisata paljon itseään isompien pelureiden kanssa – ja vieläpä globaalilla pelikentällä. Huikea mahdollisuus kaltaisilleni yrittäjille, jotka haluavat kasvaa.

Kaikki kunnia orgaanisesti kasvaville yrityksille, heitäkin tarvitaan, mutta erittäin tervetulleita ovat voimakasta kasvua hakevat yrittäjät. Meitä tuntuu löytyvän ainakin Internet-, peliteknologia- ja SaaS-kentän toimijoista. Pilvipalvelun avaamat mahdollisuudet lisäävät kierroksia koneeseen ja tukevat osaltaan uusien menestystarinoiden syntyä. Voidaan kaiketi lopettaa puhuminen ’uudestanokiasta’?

Tässä tavoitteessa pilvi ei ole höttöä vaan selkeä mahdollistaja.

Haasteena on liiketoimintajohdon mukaan saaminen keskusteluihin. Pelkkä edullisemman IT:n näkökulma jättää pohdinnat yksin IT:lle. Pilvipalvelut mahdollistavat kuitenkin yhä useampien liiketoimintaprosessien digitalisoinnin sekä uudenlaisen innovoinnin ja yhteistyön. Siksi tarvitaan joukkovoimaa, liiketoiminnan ja IT:n yhteistä nuotiotulta. Nyt emme enää puhu vain prosessi-innovaatioista organisaation sisällä, vaan myös organisaatioiden välillä, ulkopuolella ja asiakkaiden kanssa.

Useissa yrityksissä on käynnissä kivulias pohdinta; miten toimia murrosvaiheessa, mihin liiketoiminnan prosesseihin pilvestä ostettu palvelu sopii, millaisia riskejä tunnistamme ja mikä on strategiamme? Tällä hetkellä kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Tehtävä ei ole helppo; käsitteet ovat sumeita ja edessä on uusia integraatiohaasteita. Tärkein kysymys kuitenkin on, onko odottaminen tai ulkopuolelle jättäytyminen se suurin riski?

Pilvipalvelut avaavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja tukevat innovointia. Harvard Business Review’ssa on aiheesta erinomainen artikkeli.

–Riitta

Tämä blogikirjoitus on julkaistu Kauppalehden Tech Cafe -blogissa syyskuussa 2010, löydät sen täältä.




Follow

Get every new post delivered to your Inbox.